Miksi en enää halua

Tänään harmittelin, ettei Mies taaskaan ole paljoa minusta ollut kiinnostunut. Hänellä on tällä hetkellä muuta. Mietin miksi asiaa oikein murehdin, koska en halua häntä enää. En halua Miestä enää miljoonasta eri syystä.

Tärkeimpänä nousee mieleen:

1.      En halua olla kenenkään kakkosvalinta. Tiedän kelpaavani monelle ihan ykkösvalinnaksikin! Kerrassaan karmeaa elämää odotella, josko joskus voitaisiin olla yhdessä.

2.      Mies on alkoholisti. Hän voi hukuttaa murheensa pulloon, mutta valitettavasti ihmiset hänen ympärillään kyllä muistavat hänen tekonsa humalassa. Halua ei vain löydy lopettaa ja vaikka löytyisikin, niin mahdollisuudet selvään elämään ovat todella vähäiset.

3.      Mies on niin käsittämättömän itsekäs! Kaikkihan me ollaan jollain tavalla itsekkäitä ja niin pitääkin, mutta tässä on kyse jostain ihan eritason itsekkyydestä. Tämä Mies on mielestään maailman kuningas ja aurinko pyörii tämän ihme-pojan ympärillä :) Raskas polku läheisille.

Ja en kaipaa hänen pettämistään… ylläripylläri. Mutta en myöskään kaipaa sitten yhtään hänen äkkipikaisuuttaan, ilkeyttään, itsekkyyttään, etäisyyttään tai toisaalta hänen tapaansa kahlita. En kaipaa epäselvyyttä. Hänen kanssaan jouduin pelkäämään hänen suuttumistaan. Joskus jopa lamaannuin kun hän hermostui. Minulla kesti kauan toipua hänen vihanpuuskistaan. Aloin ennakoimaan ja pelkäämään liikkeitäni.

Tuntuu oudolta kun siitä pikkuhiljaa vapautuu, ihan yhtä tiedostamatta kuin siihen kiipeliin aikoinaan joutuikin. Mikä vapauden tunne tämä onkaan… kaiken surun, ahdistuksen ja pelon seassa tuntuu välillä myös vapaalta, vapaalta siitä samasta surusta, ahdistuksesta ja pelosta. Mieshän toi nuo asiat elämääni parisuhteiden vuoristoradalla. Saisi nyt vain viedä ne poiskin.

Masennus

Vaikka elämä Miehen kanssa oli raskasta, uuvuttavaa suorastaan on oloni nykyiselläänkin huono. Pettämisen aiheuttama trauma, ahdistus ja suru on laukaissut jonkin suuremman pahanolon elämässäni. Toki huonot ajat kuuluvat normaaliin elämään, mutta itselläni ahdistus on kestänyt noin puolitoista vuotta. Mikään ei tunnu miltään, kiinnostusta tai halua elää ei ole. Elämä itsessään tuntuu omituiselta, miksi täällä pitää taapertaa päivästä toiseen. Välillä tuntuu, että nukkuminen on ainoa asia mitä odotan. Mutta kun sitäkin on tullut tehty paljon niin sekin alkaa menettämään suosiotaan.

Välillä on parempia päiviä, toivonkipinöitä. Mutta kun ne huonot päivät ovat niin kauhean huonoja! Ne vievät ahdistuksen ja epätoivon sumuun, josta ei meinaa millään päästä pois. Tekisin mitä tahansa, että pahaolo helpottaisi. Montaa asiaa olen yrittänytkin tuloksetta. Kai se on kuitenkin hyvä merkki, että haluaa eroon pahastaolosta.

Surua elämään tulee menetyksestä. Katkeruutta kaltoinkohtelusta. Vihaa epäoikeudenmukaisuudesta. Kauhua tulevaisuudesta. Pelkoa yksinäisyydestä ja jatkuvasta ahdistuksesta. Epätoivo valtaa mielen. Välillä mietin enkö edes halua parantua, onko suru kompleksinoitunut niin krooniseksi? Olenko riippuvainen siitä? Voiko tästä edes parantua? En ole koskaan voinut näin huonosti niin en voi tietää… voiko näistä pahan palasista edes koota enää mitään? Tai ainakaan mitään elämisen arvoista.
Olen tavannut uusia ihmisiä, mutta olen niin syvällä rakentamieni muurien suojassa, että ei kukaan voi päästä niiden läpi. Läheisyys ahdistaa, pelottaa ja inhottaa. Silti kaipaan sitä valtavasti! Yksinäisyys on kuin syöpä joka hiljalleen kaivertaa kaiken elämän minusta.

Irtipäästäminen on rakkautta

Eroaminen on luopumista, joka tuottaa kipua. Se vaatii paljon vahvempaa ihmistä kuin roikkuminen eksässä. Roikkuja uskottelee itselleen, että rakkautta on edelleen. Roikkuja ei jatka omaa elämäänsä ja monesti estää myös toisen kulkemasta eteenpäin. Jos oikeasti rakastaa toista, päästää irti. Ajatusten keskittäminen toiseen voi tarkoittaa tiedostamatonta omien kipeiden tunteiden, tuskan ja ahdistuksen välttämistä. Henkilö itse voi pitää toimintaansa rakkautena, vaikka kyseessä on vain omien kipupisteiden välttely.

Olen ylpeä siitä, että en pakottanut Miestä olemaan kanssani. Annan hänen olla onnellinen muualla. Toki tunnen häntä kohtaan todella paljon negatiivisia tunteita, hän rikkoi minua julmalla tavalla. Kärsin hänen teoistaan lopun elämääni. Ei hänen onnellisuutensa kuitenkaan ole minulta pois.

Ero tapahtuu yleensä silloin, kun ei enää tunne toista kohtaan rakkautta tai ei enää ole toivoa tai ei enää ole luottamusta. Minulle ja Miehelle tapahtui tuo viimeinen. Hänen pettämisensä takia. Toivoin ja halusin, että voisimme olla vielä yhdessä. Salailun ja valheiden kulttuurin päälle on kuitenkin todella vaikea rakentaa mitään aitoa ja pyyteetöntä. Minä halusin Mieheltä vain hänen seuraansa ja rakkautta – en koskaan statusta tai rahaa. Minua on siis pettämisen jälkeen huomattavasti vaikeampi voittaa puolelleen; tarvisi tapahtua oikeita muutoksia uudenlaiseen elämään.

En enää onneksi kaipaa Miehen seuraa, apua tai hänen läheisyyttään. En siis enää halua seksiä hänen kanssaan. En halua kertoa hänelle päiväni tapahtumista. En näe hänestä unia. Ja ehkä kaikista hienointa; en enää ylläpidä Miestä kohtaan vihaa. Ainakaan joka päivä :) Toki tulee hetkiä, että olen surullinen siitä, että Mies valehteli niin paljon. Vei kaikki mahdollisuudet meidän yhteiselle elämälle omaa pienuuttaan, heikkouttaan ja epävarmuuttaan. Hän ei ollut valmis uuteen elämään. Ollako tuosta nyt niin vihainen sitten.

Ota Minut Tällaisena Kuin Oon

Pitkään olen toivonut, että elämääni tulisi joku, joka tulisi lähelle. Joku, joka tulisi viereeni kun olen heikko. Kun olen hukassa ja palasina, tulisi joku joka kantaisi tästä kaikesta yli. Haluaisin rakastaa ja olla rakastettu. Kunpa olisi joku, joka pitäisi kädestä kun tärisen. Joku tulisi elämääni ja toisi valon ja toivon. Romanttista? Naiivia? Pöhköä?

Anna Puun uudessa sinkussa Ota Minut Tällaisena Kuin Oon lauletaan:

Ethän korjaa minusta mitään
Ethän yritä mua pelastaa
Ethän hio minusta mitään pois
Ei siinä onnistuneet toisetkaan
Eikä minua tarvitse kantaa Eikä pitää kädestä
Jaksan kävellä ihan itse paitsi silloin kun väsyttää
…
Ethän luule et tarviin ketään minua kokoomaan
Olen monista palasista kasannut itseni uudestaan
Eikä minua tarvitse muuttaa Eikä tehdä musta parempaa
Tiedäthän sen jo sinäkin
Ei musta täydellistä koskaan saa

Aika mahtava sanoma! Jospa kuitenkin siis kokoan itseni niin kasaan kuin vain saan, ja joskus tulee joku, joka haluaa minut juuri tällaisena kuin oon.

Rakkausvarannot

Josko rakkautta on tietyn verran varattu meille kaikille. Jos jossain vaiheessa joutuu tuhlaamaan varantonsa, niiden täyttyminen ei tapahdukaan heti? Toisin sanoen mitä useammin joutuu rakkaudessa pettymään, sitä vaikeampaa on enää löytää rakkautta? Itse koen ainakin nyt, että uuden rakkauden kasvattaminen vie rutkasti aikaa ja maaperäkään ei aina ole mitenkään otollinen sille. Olen torjunut paljon hyviä ihmisiä, koska en vain jaksa edes yrittää.

Ison pettymyksen, ja pettämisen, jälkeen tuleva rakastaminen on varmasti erilaista. Toivottavasti ei huonompaa tai vähäpitoisempaa, vaan erilaista. Kantamani painolasti on niin suuri, että se ei irrota otettaan.  Silti niin toivon, että saisin vielä rakkautta ja onnea.

"Tiedän, että en ole ainut, jolle tällä tavalla käy,
että toinen on lähellä aivan, sitten häntä ei enää näy
Nyt on vuoteeni liian suuri, niin jäätävän kylmäkin
ja sydäntä ympäröi muuri kiveäkin lujemmin
…
Tämä ikävä on sellainen, että tällaista kokenut ole en
se on syvä ja jotenkin lopullinen
Se painaa ja sattuu ja puristaa,
mutta kenties joskus on helpompaa"

Unohdin kuka olen

Ennen Miestä elin hyvin erilaista elämää. Arvostin erilaisia asioita ja vietin aikaani eritavoin. Koin, että Miehelle kelvatakseni minun tuli muuttua tietynlaiseksi. Näin jälkikäteen ajateltuna muutokset eivät välttämättä olleet hyviä. Alkoholi tuli elämääni; juhlahetki ei voi oikeasti olla juhlahetki ilman sitä. Jos on oikeasti hauska perjantai-ilta, on aamulla pulloja oltava tyhjillään useampia. Raha, status ja kalliit tavarat… olen aina ollut säästäväinen ja halunnut tienata rahaa. Mutta Miehen myötä nousi rahan merkitys statussymbolina. Eivät nuo voi olla hienoja ihmisiä, kun asuvatkin noin keskiluokkaisesti. Ei tuo mies ole mitään kun ajelee tuollaisella kansanmalliautolla. Olin pitkään ihmeissäni tästä, mutta häpeäkseni myönnän, että myös oma ajatteluni muuttui tähän suuntaan.

Vaikka olen aina arvostanut luotettavuutta ja lojaaliutta ihmisessä, vasta Miehen jälkeen olen tullut näistä asioista pakkomielteiseksi. Mies näytti minulle, kuinka kovaa peliä elämä on. Sellaisesta elämästä en vain ole kiinnostunut. En myöskään voi sietää millaiseksi olen Miehen myötä muuttunut.

Kun olin Miehen kanssa ja suunnittelimme tulevaisuuttamme yhdessä, yksi fraasi nousi esiin: olisimme sitten onnellisia yhdessä. Nyt ymmärrän, että jos joku sanoo hakevansa onnellisuutta elämässä, hakee hän luultavamminkin vain ohimenevää, hetkellistä onnentunnetta. Koska usein kestävän onnellisuuden löytäminen vaatii oman intuition, halujen, arvojen ja tunteen seuraamista – ei suinkaan epätoivoisesti toiselle sopimista ja milloin mihinkin solmuun taipumista, jotta Mies olisi tyytyväinen.

Koukussa huonoon Mieheen

Ympärilläni on valtavasti hyviä ihmisiä. Sukulaisia ja ystäviä, jopa uusi miesehdokas. Kaikki ovat äärimmäisen kilttejä minua kohtaan, en tiedä miten olen heidät ansainnut. Minulle sattui ikävä asia pari päivää sitten ja kaikki ovat olleet huolissaan ja tarjonneet apua. Silti olen ollut hyvin lähellä laittaa Miehelle viestiä. Jotenkin haluaisin häneltäkin jotain tukea. Havahduin oikein miettimään, että miksi ihmeessä? Hän tarjoaisi varmasti hienoja sanoja, mutta tietäisin, etteivät ne ole aitoja. Miksi edelleen jollain tasolla kaipaan tällaista Miestä elämääni?

Kun nainen on jumissa huonossa suhteessa, haetaan syitä yleensä huonosta isäsuhteesta. Minulla ei oikein ole isäsuhdetta, mutta olen sinut asian kanssa. Ja onhan minulla ollut ennen Miestä hyvä aiempi suhde, jossa en ollut kynnysmattona. En siis jaksa uskoa, että asia johtuisi isäsuhteestani. Huono itsetunto voi myös olla syy, en ainakaan tietoisesti kärsi moisesta. Olen kilpailuhenkinen. Voisiko tämä olla syy? Haluan ”voittaa” tämän Miehen, koska niin suunnittelimme ja koska rakastuin häneen. Haluan ”voittaa” vaikeudet ja saada hänet muuttumaan kunnolliseksi? Mutta kun en edes halua häntä! Ehkä kyse on vain minun vaikeudesta päästää irti, jonkinlaisesta riippuvuussuhteesta.

Asiaa pohtiessani eksyin tunnelukkotestiin.

Vahvoja tunnelukkoja olivat: Ulkopuolisuus ja Oikeutus. Muut keskivahvoja, heikkoja tai olemattomia.

” ULKOPUOLISUUS

Tunnet usein ahdistusta sosiaalisissa tilanteissa ja se saa sinut välttelemään niitä. Ehkä tunnet itsesi erilaiseksi, muita huonommaksi keskustelijaksi ja siksi ulkopuoliseksi. Uusien ihmisten kanssa tunnet olosi epämukavaksi ja hermostuneeksi etkä oikein tiedä mitä sanoisit. Saatat arkailla huomion kohteena olemista ja jännittää esiintymistä. Ahdistuneena mietit mitä muut ajattelevat sinusta. Hermostuneena et kykene käyttämään sosiaalisia taitojasi vaan menetät varmuutesi ja vetäydyt. Olet ehkä tottunut välttelemään kanssakäymisiä ja sosiaalisia tilanteita siinä määrin että se tuntuu ihan luonnolliselta - kuitenkin jokin sinussa kaipaa samalla läheisempää yhteyttä kanssaihmisiin. Ryhmässä saatat teeskennellä olevasi enemmän muiden kaltainen tai haluat antaa hyvän vaikutelman itsestäsi. Saatat hankkiutua työskentelemään tehtävissä, jossa ei vaadita paljon vuorovaikutusta. Läheisissä suhteissa tunnet olosi varmemmaksi ja levollisemmaksi - voit olla enemmän oma itsesi. Toistuvat ulkopuolisuuden kokemukset vahvistavat tunnelukkoasi ja se saa sinut välttelemään entistä enemmän ikäviä sosiaalisia tilanteita.

OIKEUTUS

Pidät itseäsi erityisenä ja oikeutettuna tavanomaisesta poikkeaviin toimintatapoihin. Omat tarpeesi ovat sinulle tärkeämpiä kuin toisten. Olet vaativa ja kontrolloiva muita kohtaan, ja haluat että asiat menevät niin kuin sinä haluat. Sinun on vaikea hyväksyä vastustusta, kun haluat jotain. Haluat varmistua siitä että saat kaiken mitä haluat, miten haluat ja koska haluat. Tylsistyt ja pitkästyt helposti, ja sinusta saattaa tuntua etteivät rutiinitehtävät ole sinua varten - sinun ei pitäisi joutua tekemään niitä. Saatat rikkoa lakia tai sääntöjä - vaikkapa hurjastelemalla liikenteessä, huijaamalla liiketoimissa tai verotuksessa - koska uskot että sinulla on siihen oikeus. Oikeutuksen tunnelukon kanssa on hyvä olla ja et siksi ehkä näe omaa käyttäytymistäsi ongelmallisena, mutta läheisesi pitävät. Ennen pitkää tunnelukkosi kuitenkin saattaa sinut vaikeuksiin. Saatat hankkiutua suhteeseen alistuvan kumppanin kanssa, jota voit dominoida ja kohdella huonosti. Oikeutuksen tunnelukko on useimmiten kompensaatiota toista tunnelukkoa - vajavuuden, tunnevajeen, ulkopuolisuuden tai alistumisen tunnelukkoa - vastaan.”

Nämä lukot ovat toistensa vastakohtia. Väitän, että samat (ja tusina muuta:)) löytyy myös Mieheltä. Koska Oikeutus on vahvaa dominointia, ei kahden samanlaisen yhdessäolo voi toimia. Itse kuitenkin pyrin tiedostaen muuttumaan ja muuttamaan itsenäni, en halua aiheuttaa läheisilleni turhia harmeja vaikeudellani.